Häiveoppimisesta on puhuttu erityisesti oppimispelien yhteydessä, mutta ilmiönä se on kuitenkin paljon vanhempi.
Kehittäessään Big Bang Legends -peliä Lauri Järvilehto kävi testaamassa sitä eri koululuokilla:
”Pari viikkoa ennen lanseerausta olimme taas eräässä koulussa hakemassa viidesluokkalaisten kokemuksia pelistä, kun huomasin erään tytön tekevän muistiinpanoja pelistä. Positiivisiksi asioiksi olivat nousseet söpöt hahmot, mutta miinuspuolella oli, ettei tyttö ollut mielestään oppinut mitään. Tilanne oli sikäli hankala, että pelin tavoite oli nimenomaan opettaa hiukkasfysiikkaa lapsille.”
Lauri meni luokan eteen, pyysi huomiota ja kysyi, kuinka moni tiesi kuinka monta protonia Helium-atomissa on. Kaikki kädet nousivat. Entä kuinka monta kvarkkia tarvitaan yhden protonin rakentamiseen? Kaikki kädet nousivat. Lapset olivat oppineet, mutta eivät olleet huomanneet sitä.
Tavoitteena ei ole oppia
Salaa oppimisesta tai häiveoppimisesta (stealth learning) puhutaan silloin, kun oppija ei tiedosta oppivansa. Monesti tämä tapahtuu esimerkiksi pelin kautta, jossa tavoite voi olla vaikka vain saada pelikenttä oikeaan muotoon tai kyllin monen timantin kerääminen pelin voittamiseksi. Samalla oppii vahingossa siirtelemään kuvia yhtälössä algebran säännöillä, kuten Dragonboxissa. Tai ”ohjelmoimaan” robottiaan timanttien kuljettamiseksi Robogem-pelissä. Lapsilla on siis pelissä aivan eri tavoite, mutta he oppivat siinä sivussa ja tekevät joskus paljonkin työtä oppimisen eteen.
Myös Bingelin tyyppisessä pelillisessä ympäristössä oppiminen on pelaajalle eräänlainen sivutuote. Lapsi menee Bingeliin tietoisesti tekemään koulutehtäviä, vaikka todellinen tavoite lienee kuitenkin pingping-valuutan kerääminen avatarin pukemiseksi tai palkintopelien pelaamiseksi.
Tällainen toimintatapa on monille vanhemmille hyvinkin tuttu: jonkin asian tekemisestä luvataan palkinto. Syömällä vihannekset saat jälkiruoan. Voidaan pitää leffailta lauantaina, jos puet vaatteet päälle itse joka arkiaamu. Samalla opitaan ”vahingossa” syömään vihanneksia ja pukeutumaan itse.
Opettajan tehtävä on sanoittaa oppimista
Opettajan tai vanhemman tehtävä ei suinkaan poistu häiveoppimisen myötä. On tärkeää, että joku nostaa lapselle esiin sen, että hän on oikeasti oppinut. Vain tajuamalla oppineensa, voi saada sen maailman parhaan tunteen, oppimisen fiiliksen. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin oppimisen, myös tietoisen sellaisen, polulla.
