Teknologian kehittyessä oppimateriaalit ovat kokeneet huiman murroksen. Yhä useammin sekä opiskelijoiden että opettajien keskuudessa esitetään kysymys: kumpi edesauttaa oppimista paremmin – digitaalinen materiaali vai kynä ja paperi?
Suomalainen lukio on poikkeuksellisen digitaalinen. Tiedämme tämän, koska tunnemme Sanoman eri tytäryhtiöiden kautta eurooppalaisen tilanteen hyvin. Lisäksi lukio-opiskelijoiden ja -opettajien kanssa käymissämme keskusteluissa on käynyt ilmi, että digitaalista oppimateriaalia pidetään toimivana tapana harjoitella opittavaa sisältöä ja luontevana polkuna valmistautua ylioppilaskirjoituksiin. Silti myös painettua oppimateriaalia arvostetaan hyvin laajalti.
Digitaalisen oppimateriaalin käyttöön liittyy monenlaisia huolia. Tarjoavatko digitaaliset elementit riittävästi tilaa tiedon prosessoinnille? Nostavatko ärsykkeet ja jatkuva reagointi stressihormonitasoja? Entä miten käy nuorten sosiaalisten taitojen kehityksen ruutujen äärellä? Miten digitaalinen sisältö onnistuu herättämään aitoja tunteita ja ällistymisen kokemuksia, joita oppiminen edellyttää? Pystyykö digitaalinen sisältö synnyttämään uteliaisuutta ja virittämään aivot oppimaan? Onko oppimateriaalin muodolla lopulta merkitystä?
Me ajattelemme, että kyse ei ole oppimateriaalin muodosta vaan sisällöstä sekä siitä, miten materiaalia eri oppimistilanteissa käytetään. Opettaja on avainasemassa, kun valitaan soveltuvimpia menetelmiä kulloiseenkin tilanteeseen. Kynällä ja paperilla työskentely vapauttaa luovuutta. Suulliset harjoitukset ja ryhmätyöt tarjoavat vaihtuvia ympäristöjä sekä sosiaalisia kontakteja itsenäisen lukemisen ja kirjoittamisen rinnalle. Digitaalinen väline puolestaan tarjoaa joustavuutta monikanavaiseen oppimiseen sekä palautetta oman osaamisen kehittämiseen. Opettajan ja kaverin kannustusta tarvitaan kannattelemaan motivaatiota, mutta toisaalta myös turhautumisen kokemukset työntävät oppimista eteenpäin.
Haluamme, että jokainen voi opiskella ja opettaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja tästä syystä valikoimamme koostuu molemmista vaihtoehdoista – sekä laadukkaista digitaalisista ratkaisuista että painetuista oppimateriaaleista. Materiaalin valinta ei saisi olla vain resurssikysymys, vaan myös pedagoginen valinta, jossa huomioidaan oppiaineiden erityispiirteet.
Digitaaliset ja painetut oppimateriaalit eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisiaan täydentäviä työkaluja, jotka yhdessä rakentavat oppimisen tulevaisuutta.
Ällistyttäviä hetkiä oppimateriaaliemme parissa toivottavat
Mariann, Johanna, Anssi, Sanna ja Eira
Kirjoittajat työskentelevät oppimateriaalien tuotekehityksen parissa.