Luokanopettaja Milena Komulainen vannoo kirjallisuuden opettamisessa monipuolisuuden nimeen, jotta kirjallisuudesta tulisi lapsille innostavaa ja jännittävää.
Kun kirjallisuudesta tulee luonteva osa lasten arkea, ei aikuisten tarvitse enää ohjailla heitä kirjojen pariin. Näin ajattelee Milena Komulainen, Tervakosken koulun luokanopettaja ja yksi Huima-sarjan tekijöistä.
Käytännön tasolla kirjallisuutta käsitellään koulussa usein lukutuokioiden, lukutuntien sekä kirjastovierailujen avulla. Komulainen pitää näitä keinoja arvokkaina, mutta kehottaa ottamaan niiden lisäksi oppitunneille mukaan myös kirjallisuuskeskusteluja, kirjavinkkauksia, kirjallisuuden pohjalta tehtyjä draamatuokioita ja lukupiirityöskentelyä. Tärkeää on, että kirjallisuudesta opitaan yhteisen toiminnan kautta.
– Vasta jaettuna ja yhdessä koettuna kirjallisuus alkaa elää omaa elämäänsä ja nousee arvoiselleen paikalle lasten elämässä, Komulainen sanoo.
Komulainen korostaa kirjallisuuden opetuksessa kahta seikkaa. Ensimmäinen on se, että lapset oppivat suhtautumaan tekstiin salapoliisimaisella tavalla, älyllisenä haasteena. Toinen taas on teksteihin eläytymisen taito.
Lapset kirjallisuuden salapoliiseina
Komulainen innostaa oppilaitaan syventymään teksteihin salapoliisimaisesti tutkien ja löytämään näin rivien välistä kerrottuja asioita. Tämä onnistuu Komulaisen mukaan yleensä helposti, kun lapsilta kysyy oikeanlaisia kysymyksiä, esimerkiksi: ”Missä kohdassa päähenkilö oli selvästi ärtynyt, vaikka pysyikin kohteliaana?”, ”Mitä asiaa päähenkilö ei halunnut toisten huomaavan?” tai ”Kuka sivuhenkilöistä vaikutti eniten päähenkilön toimintaan?” Huima-sarjassa kirjallisuutta lähestytään juuri näin, salapoliisimaisesti tutkien.
– Kun lapset ohjataan pohtimaan tekstejä syvällisesti, he alkavat suhtautua lukemiseen toisin kuin aiemmin, ehkä hieman samaan tapaan kuin matematiikan ongelmanratkaisutehtäviin.
Silloin oleellista ei ole enää kysyä kaverilta, millä sivulla tämä on, vaan enemmänkin, mitä kaveri on saanut selville lukiessaan, Komulainen sanoo.
Draama auttaa eläytymään teksteihin
Toinen punainen lanka, jolla Komulainen innostaa oppilaita kirjallisuuden pariin, on eläytyminen. Joillekin lapsille tekstiin eläytyminen on luontaista, mutta toisille se vaatii enemmän yhteistä käsittelyä. Silloin Komulainen ottaa draaman keinot käyttöön. Kertomuksesta tulee draaman avulla osa lapsen omaa kokemusmaailmaa – jotain, johon voi palata ja johon voi verrata seuraavaa jännittävää kokemusta.
– Kun lapsi istuu kyyryssä pimeän luolan perällä kuuntelemassa lähestyvän kykloopin askelia, hänen sydämensä alkaa väkisinkin jyskyttää jännityksestä. Samalla myös suhtautuminen koko kertomukseen muuttuu, Komulainen sanoo.
Huima-sarjassa on runsaasti erilaisia tekstejä ja jokaisen kirjallisuuskatkelman lopussa on tehtävä, jonka avulla oppilaat pääsevät tekemään jotakin yhteistä tekstin innoittamana. Yhteinen tekeminen voi olla vaikkapa ilmaisuharjoitus tai pieni näytelmä.
Kirjallisuustuokioiden vieminen draaman suuntaan vahvistaa myös oppilaiden empatia- ja tunnetaitoja. Komulainen on huomannut, että draamatuokiot avaavat kirjallisuutta erityisesti niille, joiden lukutaito on vielä heikko.
Viisi vinkkiä alakoulun kirjallisuuden opetukseen
- Vaali lukutuokioita aivan erityisellä tavalla. Tee luokkaan lukunurkkauksia ja lukumajoja, joihin on mukava käpertyä lukemaan.
- Puhu kirjoista, joista pidät. Lue niistä ääneen huikeita pätkiä ja jätä ne sitten saataville luokkaan.
- Tartu pieniinkin vinkkeihin. Jos joku oppilaista alkaa puhua lohikäärmeistä tai piirtää lohikäärmeitä, raahaa luokkaan pino lohikäärmekirjoja. Niille on selkeä tilaus.
- Keräile rekvisiittaa. Muutama viitta, kaapu ja huivi tekevät ihmeitä draamatuokioihin. Myös irtoviikset ja -parrat yleensä sytyttävät.
- Älä lannistu, jos oppilaat eivät lue kirjoja – lue sinä heille. Lue niin monenlaisia kirjoja, että jokainen oppilas löytää jossain vaiheessa oman suosikkinsa.
