Ilon aapisen kuvitus on täynnä lämpöä, tunnelmaa ja pieniä tarinallisia oivalluksia. Emili Tullila on luonut Ilon aapiseen visuaalisen maailman, johon oppilaan on helppo astua ja jossa jokainen pieni yksityiskohta voi saada mielikuvituksen lentoon.

Emili Tullila kertoo piirtäneensä aina. Jo lapsena kynä ja paperi kulkivat kaikkialla mukana, ja koulukirjojen marginaalit täyttyivät piirustuksista. Nyt Tullila piirtää jälleen oppikirjaan, sillä hän kuvittaa uutta Ilon aapista. Tullila on koulutukseltaan taiteiden maisteri ja on julkaissut ennen Ilon aapista kaksi lastenkirjaa Tsup-hämähäkistä.
Tullila kuvailee omaa tyyliään iloiseksi ja toiveikkaaksi.
– Käytän paljon värejä, mutta kuvitukseni ei kuitenkaan ole räikeää. Kuvissani on tunnelmaa, joka tukee tarinaa ja houkuttelee lasta astumaan kuvan sisään.
Kuva herättää tarinan eloon
Ilon aapisen kuvitus rakentuu Roope Lipastin kirjoittaman tarinan ja aapisen pedagogisten tavoitteiden ympärille. Tullila kuvaa prosessia palapeliksi, jossa oppikirjailijoiden alkuopetuksen asiantuntijuus ja hänen omat ideansa täydentävät toisiaan.
Erityisen tärkeitä ovat aapisen suuret kirjainkuvat. Niissä Tullila huolehtii, että opeteltavan äänteen sisältäviä sanoja ja asioita saadaan hauskasti ja luontevasti osaksi kuvan tapahtumia. Kuvista välittyvät tarinan tunteet, ja hahmojen eleet ja ilmeet auttavat käsittelemään myös tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Jokaisen kuvan sisällä on useampi pienempi tarina.
– Lapsi ei välttämättä etsi kuvasta ensimmäisenä sanoja, jotka alkavat opeteltavalla kirjaimella, vaan huomaa ensin hauskan yksityiskohdan tai hahmon ilmeen. Kun kuvitus onnistunutta, se ei vain tue tarinaa – se avaa oven mielikuvitukselle ja antaa tilaa lapsen omalle tulkinnalle. Tutkimaan houkutteleva ja mielikuvitusta ruokkiva kuvitus tekee tarinan käsittelystä ja tekstien lukemisesta iloisemman kokemuksen.

Kohtaamiset kuvissa tukevat tunnetaitoja
Tullila keskittyy erityisen tarkasti siihen, miten kuvat välittävät tunteita. Hän kertoo esimerkin lohdutustilanteen kuvittamisesta: hahmot ovat lähekkäin, ja koko kohtauksen rytmi on lempeä. Kuvittaja myötäelää tilannetta itsekin niin, että otsa menee väkisinkin kurtulle.
Väreillä ja valoilla voi tukea tunnelmaa hienovaraisesti. Tullila korostaa, ettei surullista tilannetta tarvitse maalata kirjaimellisesti siniseksi, vaan tärkeintä on vangita tunne ja luoda kuva, jossa hahmot todella kohtaavat toisensa.
Kuvat tarjoavat myös opettajalle luontevia paikkoja keskustella tunteista, empatiasta ja vuorovaikutuksesta.

Hauskat oivallukset elävöittävät Ilon aapisen maailmaa
Ilon aapisen päähenkilöt ovat Ilo-jääkarhu, Kaneli-karhu ja Martti-jänis, joiden persoonia kuvitus syventää.
– Hahmojen kuvituksessa on tärkeää pitää kiinni jatkuvuudesta. Esimerkiksi silmien koko ei voi muuttua kuvasta toiseen, ja Ilon pisamien määrän täytyy pysyä samana. Lapset kyllä huomaavat, jos jokin on eri tavalla.
Tullila on Ilon aapisen kuvittamisesta silminnähden innoissaan ja kertoo ottaneensa oman sisäisen lapsensa täysillä mukaan työhön.
– Nautin siitä, kun keksin kuvitukseen hauskoja yksityiskohtia, kuten sängyn alla tanssivia pölypalloja. Pienimmilläkin seikoilla on merkityksensä, ja ne liittyvät aina kuvan kokonaisuuteen. Ilon aapisen kuvituksen yksityiskohdat ovat vuorovaikutuksessa kuvan muiden elementtien kanssa.

Aito ja innostava Simpukkasaari
Tullila tekee Ilon aapisen kuvituksen digitaalisesti maalaamalla. Hän kertoo pohtineensa paljon tekoälyn roolia kuvittamisessa ja erityisesti sitä, onko tekoälyn tuottamassa kuvassa samanlaista sielua kuin ihmisen tekemässä.
Hänen mielestänsä oppilaan ensimmäinen oma aapinen ansaitsee käsityönä tehdyn kuvituksen.
– Ilon aapisen kuvitus on monitasoista, koska se yhdistää tarinan, pedagogiset tavoitteet, tunteet ja vuorovaikutuksen. Mielestäni kaikkia näitä sekä kuvittamiseen liittyvää ajatusprosessia ei voi yhdistää muutamalla napinpainalluksella.
Tullilan mukaan Ilon aapisen maailma on innostava, kiehtova ja hauska. Miljöönä Simpukkasaari on satumainen mutta samalla todentuntuinen. Kuvat johdattavat oppilaat Simpukkasaaren tapahtumiin ja kommelluksiin ja tarjoavat runsaasti keskusteltavaa sekä samaistumispintaa.
Ilon aapisen tarinat ovat kuvittajan mielestä niin hyviä, että niistä lumoutuu aikuinenkin. Tullila kertoo pitävänsä projektista poikkeuksellisen paljon, ja tämä lämpö välittyy myös hänen luomistaan ihastuttavista kuvista.