Huoli lasten ja nuorten lukutaidosta on suuri. Huoli ei ole uusi, eikä se ole vähentynyt vaan pikemminkin kasvanut. Miksi lukeminen takkuaa, vaikka ratkaisu tuntuu hyvin yksinkertaiselta? Lukutaitohan kasvaa lukemalla. Lapsi tai nuori pitää siis saada lukemaan. Helppoa. Vai onko sittenkään?

Yksikään lapsi ei pysty kiemurtelemaan lukemisesta täysin irti. Vähintäänkin koulussa on luettava jotain. Mikä lukuinnon sitten tappaa? Huonosti mennyt lukunopeutta mittaava testi? Kurja kommentti takeltelevasta ääneen lukemisesta? Vai se, ettei kohdalle ole vielä sattunut yhtäkään kiinnostavaa kirjaa? Voi olla mahdotonta innostua lohikäärmeiden juonittelusta tai kissaklaanien valtataisteluista, jos itseä puhuttelevat tiukat faktat.

Lukemisen polulla voi olla monia hankalia hetkiä, mutta toivoa ei kannata koskaan menettää. Jokaisella lukijalla tai tulevalla lukijalla on ympärillään turvaverkko, johon kuuluvat vanhemmat ja muut läheiset aikuiset, päiväkodin ja koulun aikuiset, kaverit, sisarukset, idolit sekä esimerkiksi kirjaston lukuvinkkaaja. Oikeastaan kuka vain lapsen tai nuoren polulla voi antaa sysäyksiä lukemiseen. Verkon jäsenet näyttävät mallia, vinkkaavat, innostavat, houkuttelevat, haastavat, lahjovat ja joskus pakottavatkin. Jokainen turvaverkon jäsen ja yksittäinen teko on tärkeä.

Kun puhutaan verkostoista, sanotaan usein, että se on heikoimman lenkkinsä vahvuinen. Onneksi lukijan turvaverkon voi pelastaa sen yksikin vahva lenkki. Itselläni yksi lukemaan innostaja oli kummitäti, joka osasi löytää juuri ne oikeat kirjat syntymäpäivä- ja joululahjaksi.

Oppimateriaali ei pysty yksin ihmeisiin, mutta se on parhaimmillaan luotettava työkalu opettajalle. Oppikirjoihin upotetut kirjallisuusmaistiaiset ja lukuvinkit voivat helpottaa hiki otsalla luokkaan kirjoja kantavaa opettajaa ja sytyttää kipinän lukijassa.

Kenen lukijan turvaverkkoon sinä kuulut? Varmasti jonkun. Ole rohkeasti verkon vahvana lenkkinä!