Aapisen tarina ei ole mikä tahansa kertomus. Se on tarina, joka luo kehyksen koko ensimmäiselle kouluvuodelle ja joka muistetaan vuosien tai vielä vuosikymmentenkin päästä. Ei siis ole yhdentekevää, millaisen tarinan parissa ekaluokkalaiset koulutaipaleensa aloittavat. Aapisen kanssa kasvetaan koululaisiksi, ihmetellään maailmaa, opitaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja ennen kaikkea heittäydytään kertomusten vietäväksi.

On tärkeää, että jokainen lapsi löytää aapisen tarinasta samaistumiskohteita sekä omasta elämästään tuttuja tilanteita ja tunteita. Opettajat ja oppilaat kaipaavat aapiseen lisäksi huumoria, jotakin odottamatonta sekä laajaa tunneskaalaa – onnistumisia ja epäonnistumisia. Perusvireeltään tarinan toivotaan kuitenkin olevan toivoa antava. Nämä toiveet takataskussaan Ilon aapisen tarinoita on luonut kirjailija Roope Lipasti.

Lipastille aapisen tarinan kirjoittaminen on ollut mieluisa tehtävä:

‒ Tämä on ollut iloinen kirjoitustyö ja myös suuri kunnia. Tarinoita on ollut hauskaa kirjoittaa, ja niitä on ollut luontevaa suunnitella yhdessä koko Ilon aapisen työryhmän kanssa.

Simpukkasaari, jolla sataa jääkuutioita

Ilon aapisen alussa tapahtuu merkillinen sääilmiö:

On lämmin ja joutilas loppukesän päivä. Tiedättehän, sellainen, jolloin aurinko paistaa, eikä taivaalla ole pilvenhattaraakaan. Linnut laulavat iloisesti, ja lämmin tuuli hellii. Ainoastaan sataa hieman jääpaloja.
Jääpaloja! Hellepäivänä! Niin se on:
– Katso! Kaneli ihmettelee. – Mikä tuo on?

Jääpalasateelle löytyy tietenkin looginen syy, kun taivaalta laskeutuu pakkolaskun tekevä kylmäilmapallo kyydissään kaksi jääkarhua Pohjoisnavalta.

Ilon aapisen tarinoissa seurataan kolmen eläinhahmon arjen käänteitä ja koululaiseksi kasvamista. Kolmikosta löytyy samanlaisia piirteitä kuin ekaluokkalaisista itsestään:

‒ Kaneli-karhu on hyväsydäminen, hieman suurpiirteinen, helposti innostuva ja huoleton karhu, joka ajautuu kommelluksiin. Ilo puolestaan on vahva mutta tunteikas jääkarhu, joka kaipaa aika ajoin Pohjoisnavalle. Jäniksenpoikanen Martti on porukan järjen ääni, joka tarkkailee, rakastaa rutiineja ja osaa sanoittaa myös muiden tunteita ja ajatuksia. Martilla on myös mittava karkkipaperikokoelma, Lipasti kuvailee.

Ilon aapisen tapahtumat sijoittuvat Simpukkasaaren idylliseen, monimuotoiseen ympäristöön. Simpukkasaarelta löytyy pieni kylä, metreittäin järvenrantaa, kiehtovia kallioita ja mielenkiintoinen ja vähän salaperäinenkin metsä. Lipasti kuvailee saarta paikaksi, jonne voisi itsekin muuttaa.

‒ Simpukkasaari on turvallinen, mutta silti mielikuvitusta ruokkiva paikka.

Arvoituksellinen tarina koukuttaa

Ilon aapisen kerronta rakentuu kahdella tasolla. Jokainen tarina on oma pieni seikkailunsa, jossa on hauskoja käänteitä ja joka toimii yksittäin luettuna tai kuunneltuna. Lisäksi taustalle muodostuu suurempi tarina ja arvoitus, jota ratkotaan läpi kirjan.

‒ Ilon aapisen tarinassa yksi hieno hetki on se, kun hahmot tajuavat, että heillä on arvoitus ratkottavanaan. Tämä käänne antaa tarinalle jännitteen, jonka pariin ekaluokkalaiset janoavat palata viikosta toiseen, Lipasti kertoo.

Lipastille on tärkeää, että jokainen tarina on monipuolinen ja koukuttava. Hän kirjoittaa tarinoita samalla hauskalla otteella, josta hänet tunnetaan.

‒ Kaikki asiat voi käsitellä hauskalla tavalla. Huumori ei sulje pois vakavia aiheita, mutta se auttaa kulkemaan niiden läpi. Jokaisessa tarinassa on jokin kohta, missä voi nauraa, Lipasti kertoo.

Tarinoissa käsitellään luontevasti tunteita ja vuorovaikutusta – esimerkiksi sitä, miten pyydetään anteeksi, miten sovitaan riidat tai miten ymmärretään muiden tarpeet. Hahmojen kohtaamat tilanteet ovat ekaluokkalaiselle arjesta tuttuja ja todentuntuisia.

Ilon aapisen tarina tukee lukemisesta lumoutumista

Lipasti tekee työnsä osana runsaasti kouluvierailuja. Kouluilla hän on nähnyt, miten paljon merkitystä on sillä, että lapsi löytää itseään kiinnostavan tarinan.

‒ Kun taustalla on muutama hyvä lukukokemus, lukeminen helpottuu ja siitä tulee palkitsevaa.

Lipastin mukaan lukeminen vaatii aluksi sinnikkyyttä. Koulun lisäksi myös kotona voi tukea kirjoista ja lukemisesta innostumista esimerkiksi iltasatujen muodossa, jotta lapsi oppisi löytämään itseään kiinnostavia tarinoita.

Lipasti varoittaa jo etukäteen, että Ilon aapisen tarinoihin jää koukkuun ja oppilas haluaa kuulla heti seuraavan viikonkin tarinan.

‒ Kirjoissa tärkeintä on, että tarina jää kutkuttamaan mieleen ja lukija haluaa tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten tarina päättyy. Ilon aapisessa on luvassa kunnon cliffhangereita.

Ilon aapisesta syttyvä lukuinnostus voi siis kantaa pitkälle. Aapiseen tutustuneiden luokanopettajien mukaan heti ensimmäisestä tarinasta tulee tunne, että siitä lähtee liikkeelle mukava aapisseikkailu.

Tarinaan tutustuneiden opettajien kommentteja

”Ihanaa, että uuden aapisen tarinoissa mukana tämä huumori, hauskuus ja leikkimielisyys.”

”Tosi kiva tarina! Sopivasti huumoria, tunnetaitojen sanottamista ja pientä jännitystä.”

”Tarina on kivan kekseliäs ja kieli on rikasta. Huumori ja hassut väärinkäsitykset uppoavat varmasti lapsiin ja saavat heidät innostumaan tarinasta.”