Vuoden opettaja -tunnustus toi näkyviin opetuksen ja tutkimuksen 

Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry valitsi vuoden 2025 historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi Anna Veijolan. Hän kertoo, että vuoden opettajan tunnustus tuntui todella hienolta. 

– Opettajan työssä yksi tärkeimmistä asioista itselleni on se, että saan olla oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa yhdessä oppimassa ja ihmettelemässä maailman ilmiöitä. Erityisen hienolta tuntui, että tunnustuksessa huomioitiin tekemäni pedagogisen ja tutkimuksellisen kehittämistyön rinnalla myös jokapäiväinen opetustyö. 

Kielitietoisuus on historian opetuksen perusta 

Kielitietoisuus on ollut viime vuosina vahvasti esillä reaaliaineiden opetuksessa. Veijola näkee sen historian opetuksen perustana. 

– Historiassa tietoa rakennetaan kielen avulla. Omassa työssäni historian opettajana kielitietoisuus näkyy siinä, että opetan historian tieteenalalle ja oppiaineelle tyypillistä kieltä eli sitä, miten historiassa muodostetaan tietoa ja miten sitä ilmaistaan. Jokaisella oppiaineella, myös historialla, on omat tehtävätyyppinsä ja tapansa ilmaista asioita, hän kuvailee. 

Historian tietosisältö rakentuu Veijolan mukaan multimodaalisesti. Tyypillisesti oppiaineessa tulkitaan ja tuotetaan sekä kielellisiä että kuvallisia, graafisia, toiminnallisia ja symbolisia tekstejä. 

– Sisältötietoa ja kielitaitoa opitaan limittäin, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Historiassa, kuten muillakin tieteenaloilla, kielenkäytön tavat ovat varsin vakiintuneita. Jos niitä ei hallitse, kärsii myös tiedon uskottavuus, Veijola muistuttaa. 

Hyvä oppimateriaali tukee Veijolan mukaan erilaisia oppijoita. 

– Selkeät tehtävänannot ja toistuvat tehtävätyypit auttavat opiskelijoita ymmärtämään, mitä heiltä odotetaan. On hyvä avata, mitä esimerkiksi ”määrittele käsitteet” tarkoittaa tai miten lähdeaineistoa taustoitetaan ja kontekstualisoidaan. Myös lukiolaisille on tärkeää tarjota malleja erilaisista tekstilajeista, joita oppiaineessa tuotetaan – esimerkiksi koevastaus, määritelmä tai lähteen analysoimistehtävä. 

Useimmiten ei ole tarkoituksenmukaista selkokielistää kaikkia materiaaleja tai käyttää pelkästään selkomateriaaleja.  

– Oppikirjojen kieli sisältää usein abstrakteja käsitteitä, tarkkoja ajanmääreitä, toimintaan viittaavia verbejä sekä viittauksia erilaisiin ihmisryhmiin. Näiden kielellisten piirteiden näkyväksi tekeminen auttaa opiskelijaa ymmärtämään sekä historian sisältöjä että niiden esittämisen tapoja. Kun käsitteet ja ilmiöt avataan arkikielelle, opiskelija hahmottaa paremmin, mistä historiallisissa tapahtumissa on kyse. Tämä tukee sekä kielen että sisällön oppimista ja auttaa opiskelijaa siirtymään vähitellen kohti oppikirjakielen hallintaa, Veijola selittää. 

Itseohjautuvuus vaatii opettajan tukea 

Lukio-opiskelu edellyttää opiskelijalta paljon: ajanhallintataitoja, oman oppimisen reflektointia, kykyä asettaa oppimistavoitteita ja seurata niiden toteutumista sekä valmiutta itsenäiseen työskentelyyn.

– Opettaja voi tukea näitä taitoja opettamalla oppimaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi muistiinpanotekniikoiden, lukustrategioiden ja ajanhallinnan opettamista, Veijola kertoo.

Opettajan antama palaute on myös keskeistä. Arvioinnin tulisi Veijolan mukaan olla jatkuvaa, eikä tapahtua vain opintojakson lopussa. 

– On tärkeää keskustella opiskelijoiden kanssa oppimisesta ja auttaa heitä reflektoimaan omaa oppimisprosessiaan sekä tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehittämiskohteensa suhteessa oppiaineen tavoitteisiin ja heidän omiin oppimistavoitteisiinsa. 

Monien opettajien kokemukset sekä tutkimustieto viittaavat siihen, että osalla lukiolaisista itseohjautuvuuden taidot ovat heikentyneet.  

‒ Nykyinen lukio-opiskelu on varsin vaativaa, ehkä jopa vaativampaa kuin aiemmin. Kouluissa käytetään useita erilaisia digitaalisia oppimisympäristöjä, jotka edellyttävät kykyä ohjata omaa oppimista aivan eri tavoin kuin perinteinen paperinen kirja ja vihko. Opettajalla onkin entistä tärkeämpi rooli opiskelutaitojen tukijana, Veijola pohtii. 

Ylioppilaskirjoituksia tulisi kehittää pedagogisin perustein

Ylioppilaskokeisiin kohdistuvat säästöpaineet ovat viime aikoina puhututtaneet lukion opettajia. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että aiemmin suunnitellut äkilliset muutokset voidaan välttää. Tällöin kokeiden ja arvostelun kehittämistä voitaisiin jatkaa siten, että muutokset edistävät lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaista osaamisen arvostelua.

– Historia on oppiaine, jonka vain osa lukiolaisista suorittaa ylioppilaskirjoituksissa. Pidän tärkeänä, ettei lukion oppiaineiden opetusta alisteta ylioppilaskirjoituksille, vaan opetuksen tulee perustua opetussuunnitelman tavoitteisiin. Toivon, että tutkintoa kehitetään pedagogisin perustein, ei taloudellisin, Veijola painottaa.

Yksi lukion tehtävistä on valmistaa opiskelijoita korkeakouluopintoihin, joissa tarvitaan monenlaisia taitoja. Vaikka esseevastaus on Veijolan mielestä erinomainen tapa osoittaa ajattelua, hän tunnistaa myös muita mahdollisuuksia.

‒ Jo tällä hetkellä yliopistojen pääsykokeissa – esimerkiksi historian, filosofian ja uskonnon osioissa – on monivalintaosuuksia, joilla pyritään mittaamaan erilaisia taitoja, myös kriittistä ajattelua. Tämä on saanut minut pohtimaan, tulisiko meidän harjoitella jo lukiossa aineistopohjaisia monivalintatehtäviä, Veijola pohtii.

Historialla ja yhteiskuntaopilla on tärkeä rooli demokratian tukena 

Kysyimme Veijolalta, miten hän näkee historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan asiantuntijana näiden aineiden opetuksen tulevaisuuden lukiossa.  

‒ Nykyisessä maailmantilanteessa historian ja yhteiskuntaopin opetuksella on keskeinen rooli muun muassa demokratiakasvatuksen tukemisessa. Monissa maissa, kuten Venäjällä ja Yhdysvalloissa, historiaa käytetään tällä hetkellä autoritääristen otteiden oikeuttamiseen, ja historian opetuksella pyritään vahvistamaan kansallismielisyyttä. Historian oppikirjojen ja median avulla ohjataan julkista mielipidettä, hän toteaa. 

Veijola uskoo ja toivoo, että Suomessa historian opetuksessa vahvistetaan kriittisen lukutaidon kannalta keskeisiä taitoja, kuten lähteiden kontekstualisointia ja taustoittamista, lähdekritiikkiä, ristiriitaisten näkemysten käsittelyä sekä historiallista empatiaa. Näiden taitojen avulla voidaan tukea myös vastuullista päätöksentekoa. 

Veijola toivoo myös, että oppikirjojen tekijät pysähtyvät miettimään, kenen historiaa kirjoissa kerrotaan. 

‒ Historia ja yhteiskuntaoppi kasvattavat oppilaita ymmärtämään paitsi omaa identiteettiään, myös demokratian merkitystä sekä kykyä arvioida yhteiskunnallisia ilmiöitä analyyttisesti ja eettisesti. Oppikirjoja kehitettäessä pidän tärkeänä, että niissä tuodaan esiin menneisyyden moniäänisyys.  

Opus rakentuu tutkijoiden ja opettajien yhteistyölle 

Lukion historian Opus-sarjassa yhdistyy historian tutkijoiden tuottama sisältötieto ja kokeneiden opettajien pedagoginen osaaminen. Veijola on ollut mukana tekemässä useita sarjan moduuleita ja kertoo, mitä hän pitää sen vahvuuksina. 

‒ Olen erityisen tyytyväinen siihen, että kirjasarja pohjautuu tutkimukseen ja käytännön opetustyön kokemukseen. Mukana on myös Helsingin yliopiston tutkija Mikko Puustinen, jonka asiantuntemus historian pedagogiikasta on ollut korvaamatonta, Veijola kertoo. 

Opiskelijoilta saatu palaute on ollut rohkaisevaa.
– He pitävät siitä, että Opus kehittää historiallista ajattelua. Opiskelija ei ole pelkästään tiedon vastaanottaja, vaan pääsee aktiivisesti rakentamaan kertomusta menneisyydestä kirjan tehtävien avulla. 

Tutkiva ote vie opetusta eteenpäin 

Veijolalla on vankka kokemus niin opetuksesta kuin tutkimustyöstä. Mutta miten nämä roolit täydentävät toisiaan arjessa? 

‒ Identifioin itseni vahvasti tutkivaksi opettajaksi. Tutkimuksen tekeminen on ollut itselleni luonteva tapa selvittää koulumaailmassa kohtaamiani ihmetyksen aiheita, käsitteellistää niitä ja kehittää erilaisia tapoja lähestyä oppimista. Olen tutkinut reflektiota, kriittistä ajattelua, ajattelutaitojen kehittymistä, historian taitojen oppimista ja opettamista sekä historiallista ajattelua ja historian tekstitaitoja, kertoo Veijola ja jatkaa:  

‒ Tutkimustuloksiani on suoraan siirtynyt muun muassa Opus-sarjaan, ja ne näkyvät esimerkiksi Historiallinen ajattelu -aukeamissa. 

“Innostun opiskelijoiden oivalluksista” 

Lopuksi Veijola hymyilee, kun puhe kääntyy arjen ilonaiheisiin. 

– Olen helposti innostuvaa sorttia. Saan energiaa opiskelijoiden hyvistä kysymyksistä ja heidän oivalluksistaan, hän kertoo. 

Loppuvuodeksi 2025 Veijola suuntaa Beniniin, Villa Karon tutkijaresidenssiin.
– Tarkoituksenani on tarkastella, mitkä tapahtumat, perinteet ja historialliset ilmiöt nousevat keskiöön beniniläisessä muistikulttuurissa ja peilata tätä suomalaisten historian oppikirjojen esittämään kuvaan Länsi-Afrikasta. 

Kiitämme Anna Veijolaa inspiroivasta haastattelusta ja toivotamme hänelle antoisaa ja avartavaa matkaa Beniniin!