Digitaaliset oppimateriaalit tuovat uudenlaisia ratkaisuja näihin haasteisiin: digitaaliset aineistot mahdollistavat kolmiulotteisen kuvantamisen, jonka avulla oppilaiden on helpompi hahmottaa opiskeltavia asioita. Keho Anatomia ja fysiologia -kirjan tekijät Heidi Vierimaa ja Mirja Laurila kertovat, mitä kaikkea uudet digimateriaalit mahdollistavat.

– Fysiologiassa elimen toiminta pitää osata hahmottaa toiminnaksi oppijan mielessä. Kun on mahdollisuus käyttää digiaineistoa havainnoimaan kehon sisäisen elimen toimintaa, on oppiminen moninkertaisesti helpompaa. Esimerkiksi fysiologian opinnoissa animaatioilla on suuri merkitys. Lisäksi oppimista voidaan testata helpommin digiaineiston tehtävillä ja testeillä, Laurila kertoo.

Heidi Vierimaa on kollegansa kanssa samaa mieltä. Hän painottaa etenkin, kuinka anatomiset rakenteet ja elinten sijainti toisiinsa nähden (topografinen anatomia) ovat vaikeasti hahmotettavia asioita pelkkien kaksitasoisten kuvien avulla.

– Esimerkiksi aivojen kolmiulotteista rakennetta on ihan mahdoton ymmärtää ilman kolmiulotteista malleja. Fysiologian opiskeleminen on monesti vielä vaikeampaa kuin anatomian, sillä fysiologiset kokonaisuudet (esimerkiksi verenkierto tai hengitys) vaativat paljon pohjatietoa ja laaja-alaista ymmärtämistä sekä asioiden huomioonottamista. Monesti tällaiset vaikeasti hahmotettavat asiat, jotka kirjoittamalla tai kuvasarjojen avulla esittämällä vaatisivat paljon tekstiä tai kuvia, helpottuvat animaation myötä suuresti, Vierimaa kuvailee.

Perinteinen painettu kirja ei kuitenkaan ole menettämässä merkitystään uusien digitaalisten materiaalien rinnalla. Ne täydentävät Vierimaan mukaan toisiaan:

– Kirja ansaitsee vielä paikkansa formaattina anatomiassa ja fysiologiassa, koska asiat eivät vanhene nopeasti. Lisäksi painettu kirja toimii aina ja aukeaa joka paikassa. Toisaalta digitaaliset materiaalit mahdollistavat monipuolisemman itseopiskelun, hän toteaa.