Ammatillisen koulutuksen reformi uudistaa opiskelua ja opetusta. Jatkossa oppimistapoja on yhä useampia, joten opettajien ammattitaito on entistä tärkeämpää. Uusia tutkintojen perusteita kehittämässä ollut lehtori Veera Metso kertoo ensimmäisiä tunnelmiaan uudistusten vaikutuksista.
Uudistukset muokkaavat parhaillaan ammatillista koulutusta: muun muassa tutkintorakenteet, koulutuksen toteuttamismuodot, ohjaus ja rahoitus muuttuvat ammatillisen koulutuksen reformin myötä.
Yksi uudistusten tavoitteista on se, että koulutus vastaisi entistä paremmin työelämän tarpeisiin. Siksi vuonna 2018 voimaan tulevat uudet tutkintojen perusteet on tehty tiiviissä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa.
– Esimerkiksi hoitoalalla opintojen pakollisia osia lyhennettiin ja osaamisalaopintoja puolestaan lisättiin. Tällä tavoitellaan sitä, että opiskelijalla olisi entistä kohdennetumpaa osaamista jollakin tietyllä työelämän osa-alueella, kertoo uusia tutkintojen perusteita kehittämässä ollut lehtori Veera Metso.
Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa opiskella
Ammatillisen koulutuksen reformissa painotetaan yksilöllisiä oppimispolkuja, joiden myötä opiskelija ottaa entistä enemmän vastuuta omasta opiskelustaan. Lisäksi oppimista tapahtuu entistä monipuolisemmin erilaisissa oppimisympäristöissä.
– Toivoisin, että työpaikalla, koulussa ja itsenäisesti tapahtuva oppiminen nähtäisiin kaikki samanarvoisina – eikä niin, että yhtä tapaa pidettäisiin parempana kuin muita, Metso sanoo.
Joidenkin opettajien saattaa aluksi olla vaikea sisäistää, että opiskelijan osaamista ei voi arvioida läsnäolotuntien perusteella samalla tavalla kuin ennen, vaan opiskelija voi hankkia näyttöön tarvittavat taidot myös kotoa käsin. Metson mukaan opettajia pitäisikin kouluttaa vielä lisää uuteen osaamisen perusteiden maailmaan.
Ammatillisen koulutuksen reformin myötä opiskelu ei ole enää aikaan sidottua. Heti kun opiskelija on saavuttanut toivotun osaamisen ja suorittanut vaaditun näytön, voi hän siirtyä opinnoissaan eteenpäin.
– Jotkut saattavat pelätä, miten käy, jos tulevaisuudessa ei enää edetä ryhmässä ja vertaistuki katoaa. Opettajakaan ei voi enää jaotella oppilaita esimerkiksi ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoihin. Etenkin peruskoulusta tuleville opiskelijoille itsenäisen opiskelun osuutta ja mahdollisuuksia suunnitella omaa opiskelua tulisi lisätä pikkuhiljaa eikä hypätä niihin heti ensimmäisellä viikolla. Tähän tarvitaan myös jatkossa opettajien tukea ja ammattitaitoa, Metso sanoo.
Kun vapaus lisääntyy, työkalujen tärkeys opiskelussa kasvaa
Työelämäpainotuksen myötä huolta ovat herättäneet lähiopetuksen säilyminen ja se, saavatko etenkin heikommat oppilaat tarpeeksi tukea opintoihin.
– Haasteita aiheuttavat säästötoimenpiteet, jotka tulivat voimaan samaan aikaan ammatillisen koulutuksen reformin kanssa. Joissain kouluissa lähiopetuksen määrää on jouduttu vähentämään ja toisissa opettajia korvattu ohjaajilla, Metso kertoo.
Tukea itsenäiseen opiskeluun tarjoaa esimerkiksi valmis oppimateriaali, jonka sisällöt ovat usean asiantuntijan yhdessä laatimat. Oppimateriaalin avulla on myös helppo valmistautua tuleviin näyttöihin. Jatkossa opiskelijoiden ammattitaitoa testataan ainoastaan näytöissä työpaikoilla, aitojen työtilanteiden yhteydessä.
– Samoja ammattitaitovaatimuksia voi olla useissa tutkinnon osissa. Valmiin oppimateriaalin avulla tietää, kuinka laajasti asiat tulisi hallita tietyllä hetkellä. Netissä sen sijaan voi tulla vastaan vaikeaselkoista tekstiä tai sellaisen tason tietoa, jota kyseisessä opiskelujen vaiheessa ei tarvitse vielä ymmärtää.
Oppimateriaalista löytyy apua myös oman osaamisen tunnistamiseen, joka on yksi reformin lähtökohdista. Metso on ollut mukana tekemässä Kasvun aika –oppimateriaalia, ja siinä on testejä, joiden avulla voi testata esimerkiksi työkokemuksen kautta hankittua osaamista sekä omaa valmiutta suorittaa näyttö tietyllä osa-alueella.
